Tervehdys kaikille

Matkani maailmalle vanhempieni kanssa alkoi oikein hyvin 14.2.08 torstai aamuna klo 06.00 ja sujuikin aivan hyvin Oulunasaloon asti, jossa kone oli vain tommoset puoli tuntia myohassa. No eipa siita kannattanut hermostua kun Helsingissa olisi 3 tuntia aikaa odottaa jatkolentoa.

Siella huomasimme, etta Frankfurtin kone on vahintaan puolitoista tuntia myohassa. Ajattelimme, etta kyllakait se riittanee kun siella on sitten myos kaksi tuntia aikaa odotella. Sattuikin sitten kuitenkin, etta kone olikin kaksi tuntia ja vartin myohassa ja koneesta tuli ekana meidan ulkoministerimme Ilkka Kanerva, joka varmaan oli aiheuttanut ainakin jonkinlaisen myohastymisen.

Paasimme kuitenkin tyhjioputkeen noin kaksi ja puoli tuntia myohassa ja Henna ja Aino oli meita kentalla matkaan lahettamassa

Kuvassa Aino antaa viimehetken neuvot suomalaistyton matkaa varten.

Reino yritti piilaoutua sanomalehden taakse.

Henna oli varma, etta se meidan lentokone on tuo joka juuri nousee.

Tassa sita viela hymyilyttaa kuin liputkin on jo tiskilta saatu.

reino oli kauhusta kankea kun nousimme ilmaan.

Minakin olin viela toiveikas.

No eipas mitaan, kone kierteli viela Frankfurtin kentan ylapuolella 20 minsaa ja koneessa kapteeni ilmoitti, etta meidan jatkolentomme odottaa meittii terminaalissa C portti 06 (sinne muuten oli heti pitka matka aluksi yhdysjunalla ja sitten juosten loppumatkan vain todetaksemme, etta kone oli jo lahtenyt ilman meita.

Siella henkilokunta neuvoi, etta nyt kiiruusti lipunvaihtopisteeseen jonne kiiruhdimme vain todetaksemme, etta emme olleet ainoita jotka olivat myohastyneet koneesta, vaan niita oli jonossa ennen meita noin 200 ja virkailijoita oli vain 3.

Mina jonotin 4 tuntia ja paasin eteenpain vain noin 10 metria.

Reino ja Raili istuivat tuon aikaa kauempana tuoleillaan. Silloin kuulin sattumalta, kun eras virkailija kavi hakemassa eraalta naishenkilolta liput ja sanoi hanelle, etta han voi hoitaa hanen lippuasiansa. Tartuin hanta hihasta ja sanoin hanelle, etta minulla on mukanani kaksi raihnaista vanhusta ja han lupasikin hoitaa minun asiani kunhan vain odottaisin hetkisen.

Ilta oli jo silloin n. klo 21, etta oli selvaa, etta korvaavaa konetta emme sille illalle tulisi saamaan.

No kiltti virkailija toikin meille uudet matkaliput huomiseen koneeseen ja lupasi, etta myos matkatavaramme tulevat samalla koneella Washingtoniin. Siitapa sitten bussilla Airport Hotelliin syomaan ja nukkumaan.

Seuraavana paivana sitten hyvissa ajoissa kentalle ja tiukkaan turvatarkastukseen, jonka jalkeen odottelemaan koneen lahtoa, joka sitten viimein tapahtuikin klo 14.30 elikka tunti ja vartti myohassa.

Tassa Jukka on paassyt odotushallissa olennaisen kimppuun.

No siita sitten 747:lla yhdeksan tuntia pilvien kahtelua ja nukkumista kunnes laskeuduimme uudelle mantereelle, eli Dullesin lentoasemalle Washingtoniin. Koneessa olimme jo tayttaneet maahantuloplanketit ja lappuset joiden kautta viranomaisten poytaan ja paasimmekin sujuvasti, kun muisti vain joka valiin sanoa yes sir ja thank you sir (ovat nama paikalliset virkamiehet tyytyvaisia kun niin tekee) josta sitten hakemaan matkatavaroita hihnalta. Vaan eipa tullut matkatavaroita mistaan. Olivat jaaneet jonnekkin matkalle.

 

Siita paasimme sitten ulos termiinihaliin, jossa Elli odotteli kukkapuskan kanssa.

Eipa siina auttanut mikaan muu kuin marssia Lufthansan tiskille ja tekemaan ilmoitus kadonneista, siella taytin taas kaavakkeen ja tiedot kadonneista, jossa virkailija antoi minulle tunnusnumeron ja puhelinnumeron josta voisin pakaaseja huomenissa kysella.

Sielta ajoimme Ellin kyydissa hanen asunnolleen Restoniin, jossa Raili pimeassa teki kuperkeikan, kun kompastui rotvallin reunaan (mutta onneksi ei murtumia). Joten olihan matka tanne saakka.

Huomenna seikkailu jatkuu.